D-vitamiinin yliannostus - Kuinka yleistä se on ja mitä siitä seuraa

D-vitamiinin liian suurien määrien ottaminen voi johtaa pahimmassa tapauksessa d-vitamiinin yliannostukseen. Tämä johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että tämä vitamiini on olemukseltaan rasvaliukoinen. Se tarkoittaa sitä, että jos sitä saa liikaa, se ylimääräinen määrä ei poistu kehosta virtsan mukana, kuten vesiliukoiset vitamiinit, vaan se varastoituu kehon rasvasoluihin. Niihin voi ajan kuluessa kertyä vaarallisen paljon d-vitamiinia, varsinkin jos se liiallinen käyttö jatkuu pitkään.

D-vitamiinin yliannostus on onneksi melko harvinainen ongelma, ja se ei voi syntyä luontaisia reittejä. Keho säätelee esim. auringovalosta saadun d-vitamiinin määrää ja lopettaa sen tuotannon kun sitä on saatu tarpeeksi. Tämä säätely toiminta ei kuitenkaan toimi kun kyseessä on lisäravinteet. Keho ei pysty poistamaan niistä tullutta d-vitamiinia, tuli sitä sitten kuinka paljon tahansa, vaan varastoi sitä rasvasoluihin tarvittaessa.

Useimmiten d-vitamiinin yliannostukset ovat syntyneen tuotevirheiden kautta, jolloin johonkin tuotteisiin on vahingossa tuotannolisten ongelmien takia livahtunut todella suuret määrä d-vitamiinia. Tällöin puhutaan usein jopa 100-kertaisista määristä normaali suositusten suhteen. Tällöin ihmisillä esiintyy usein ongelmia, jonka seurauksena tämä valmistusongelma usein vasta havaitaan.

Vakavin seuraus d-vitamiinin yli yliannostuksesta on se, että se nostaa kalsiumin määrää veressä voimakkaasti. Tällöin sitä kulkee veren mukana liikaa, ja se muuttuu hieman sitkeämmäksi ja takertuvammaksi kuin normaalisti. Tämän seurauksena sitä voi alkaa kertyä mm. verisuonten seinämiin, joka kasvataa nopeasti riskiä siitä että se menee tukkoon paljon. Lisäksi sitä alkaa kertyä myös munuaisiin, ja voi johtaa lopulta munuaisen tuhoutumiseen.

Tämä on usein kuitenkin vasta vakavien tai pitkään jatkuneiden myrkytystilojen ongelma. Useimmiten oireina alkavat pahoinvointi ja heikkous, jonka lisäksi esiintyy oksentelua ja ripulia. Lisäksi voi esiintyä uusia ja/tai kovempia lihaskipuja.

Paras hoitokeino on d-vitamiini lisäravinteiden käytön lopettaminen, joka riittää suurimpaan osaan tapauksista. Joskus lääkärit voivat kuitenkin suositella lääkehoitoja tai nesteytystä, riipuen kuinka vakavaksi ongelma on muodostunut. Jos tunnet siis esiintullut pahoinvointia ja heikkoutta, ja olet syönyt paljon d-vitamiinia lähiaikoina, kannattaa kipittää lääkärille ja testauttaa arvonsa verikokeella. Se on luotettava tapa selvittää diagnoosi, ja sulkea tai vahvistaa kyseessä olevan d-vitamiinin yliannostus.

Lähteet:

D-vitamiinin yliannostus | Lisäravinnetieto.com

Am I getting too much vitamin D? | Vitamin D Council

B12-Vitamiinin Puutos

B12-vitamiini ei ole ehkä se kaikkein tunnetuin, mutta sen riittävä saanti on kuitenkin todella tärkeää kaikille ihmisille. Ihmiskeho tarvitsee sitä veren punasolujen tuottamiseen, hermostoon, DNA:han ja moniin muihin kehon funktioihin.

Koska monet eivät tiedä tämän vitamiinin merkitystä, esiintyy sen puutosta enemmän kuin olisi tarvis. Suurin ongelma puutostilasta on vegaaneilla ja kasvissyöjillä, sillä tätä vitamiinia esiintyy parhaiten eläinten lihassa. Vegaanien tulisikin huolehtia erityisesti tämän vitamiinin saannista, sillä heidän täytyy valita joko b12-vitamiinilla vahvistettua kasvistuotteita tai käyttää lisäravinteita sen saantiin.

B12-vitamiinin puutostila kehittyy hitaasti, ja sen oireet esiintyvät pikkuhiljaa, kasvaen voimakkuudeltaan puutostilan jatkuessa. Jos puutos on oikein raju, voivat nämä oireet ilmaantua nopeastikkin. Esimerkiksi voisi olla suolistosairaus, jonka takia tämä vitamiini ei enään yhtäkkiä imeytyisi kehoon.

Puutostilan oireet ovat hyvin monimuotoisia, ja tästä johtuen niitä ei aina ole helppo yhdistää juuri b-12-vitamiinin puutokseen. Kokenut lääkäri voi päätellä yhteyden kyselyllä ja tutkimuksella, mutta puutos varmistetaan aina lopulta verikokeella.

Tässä on listattuna joitain yleisiä b12-vitamiinin puutoksen oireita:

• Oudot tuntemukset tai tunnottomuus raajoissa (jalat,kädet)
• Kävelyongelmat ( horjuminen, tasapaino heikko)
• Anemia
• Turvonnut, kipeä kieli
• Kellertävä iho
• Vaikeudet ajatella ja tehdä aivotyötä
• Muistivaikeudet
• Paranoia tai hallusinaatiot
• Yleinen heikkous
• Rasittuneisuus ilman ihmeempää rasitusta

Jos sinua vaivaa joku kyseisistä oireista, kannataa asia aina tutkia, sillä hoitamattomina neurologiset oireet voivat aiheuttaa jopa pysyvää vahinkoa. Lisäksi aikaisin havaittu puutostila voidaan helposti korjata vitamiinilisällä, kun taas vakavampaan tarvitaan pistoksia ja tarkempaa hoitoa.

Riskiryhminä puutostiloille ovat kuten jo mainittujen vegaanien lisäksi mm. seuraavat ryhmät:

• Yli 50-vuotiaat
• Diabeteksestä kärsivat ja diabetes lääkkeitä syövät
• Suolistosairauksista kärsivät, erityisesti niistä jotka vaikeuttavat ruoan imeytymistä
• Painonpudotusleikkauksessa olleet

Näihin ryhmiin kuuluvien kannattaa ehkä harkita vakavasti B12-vitamiini lisäravinteiden ottamista, ainakaan jos ei syö paljoa lihaa, tai  b12-vitamiinilla vahvistettuja kasvistuotteita.

Lähde:

http://lisaravinnetieto.com/b12-vitamiini/

Suojaako C-vitamiini Flunssalta?

lähde: William Brawley

C-vitamiini on kuuluisa ja hyvin tärkeä vitamiini jota löytyy erityisen paljon hedelmistä ja kasviksista. Monet ajattelevat sen suojaavan joiltakin taudeilta kuten flunssalta, ja täten he ottavat sitä aina extra-annoksen oireiden ilmaantuessa. Kuitenkaan he harvemmin miettivät onko siitä itseasiassia hyötyä vai ei. Haluan tässä kirjoituksessa kertoa mitä tutkimustulokset sanovat asiasta.

Suurin yksittäinen c-vitamiinin etu on sen kyky estää keripukkia, Tämä vakava tauti oli kuitenkin enemmän satoja vuosia sitten ongelmana. Ehkäpä ajankohtaisempia hyötyjä on nykyisin tämän vitamiinin suojavaikutus verisuonissa, luissa, hampaissa ja sidekudoksissa.

Kuitenkin flunssan suhteen, suuren määrän c-vitamiinia ottaminen oireiden ilmetessä ei vaikuta taudin syntyyn tai sen kestoon. Siitä ei toisin sanoen ole hyötyä, ylimääräinen vitamiini menee vaan virtsan mukana pönttöön.

Kuitenkin ihmisillä jotka ovat käyttäneet vähintään 200 mg päiväannoksia jo pidempään, ennen kuin flunssa on iskenyt, on kehittynyt hienoinen etu. Heidän flunssansa kestivät nimittäin keskimäärin 8% lyhyemmän ajan. Tämän ero oli erityisen suuri urheilevilla ja fyysistä rasitusta saaneilla henkilöillä.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että jatkuvat c-vitamiinin ottaminen auttaa hieman flunssan kanssa, mutta taudin iskiessä on turha tankata sitä suuria määriä. Parempi on olla vain levossa ja varmistaa riittävä nesteiden saanti.

Jos haluat lukea kattavamman artikkelin c-vitamiinista, paina edellä olevaa linkkiä. Siellä on kerrottu laajemmin tämän vitamiinin eduista, ja kuinka paljon sitä pitäisi saada ja miten.

Saavatko suomalaiset riittävästi D-vitamiinia?

D-vitamiini on herättänyt paljon keskustelua eri keskustelupalstoilla ja uutisartikkeleissa lähivuosina. Suomessa ravintosuositus d-vitamiinin saannista on kohtalaisen alhainen kansainvälisesti vertailtaessa, ja ongelmaa aiheuttaa erityisesti pitkä ja pimeä talvi. Tästä syystä moni suomalainen saakin liian vähän tätä hyvin tärkeää vitamiinia, ja se täten aiheuttaa useita ikäviä sivuoireita jolta olisi aika helppo välttyä.

Aurinko on paras luontainen d-vitamiinin lähde, mutta se pystyy antamaan sitä vain kesäaikaan Suomessa. Noin 6 kuukautta vuodesta on UV-säteilyn teho liian heikkoa, että ihmisen iho pystyi siitä saamaan tarvitsemaansa d-vitamiinia. Täten joudutaan käyttämään kesän aikana kasvanutta kehon rasvasoluihin kertynyttä d-vitamiini varastoa, joka ei kuitenkaan useimmilla riitä koko talveksi.

Pitkään ravintosuositus päivittäisestä d-vitamiinin saannista oli 5 μg, joka kuitenkin nostettiin pari vuotta sitten tasolle 10 μg. Kuitenkin keho saa auringonvalosta kesäpäivänä luontaisesti lähes kymmenkertaisen määrän d-vitamiinia jo puolessa tunnissa. Tähän nähden suositeltu määrä vaikuttaa hyvin pieneltä. Useat tohtorit ja asiantuntijat esittävätkin ihmislle ympäri pohjoista maapalloa suurempaa d-vitamiinin saantia, erityisesti talvella. Osa suosittelee jopa 100 μg päiväannoksia.

Ihmisillä on fysiologisia eroja, ja täten kenellekkään ei voi suoraan sanoa, mikä on juuri optimi saanti heille. D-vitamiinin määrää kehossa voidaan kuitenkin mitata verikokeella. Nämä arvot ovat vertailukelpoisia keskenään. Puutostila veriarvossa on joko 50 tai 75 nmol/l, riippuen hieman asiantuntijasta. Tutkittaessa suomalaisia, on havaittu että 38 % miehistä ja 34% naisista alitti 50 nanomolin rajan.

Suositeltu arvo olisi 80 – 150 nmol/l välillä. Tällöin keskiverto ihminen välttää kaikki d-vitamiinin puutteesta syntyvät oireet. Paljonko ihmisen tarvii saada d-vitamiina päästäkseen tähän arvoon, no se selviää vain kokeilemalla. Ottamalla esim. 50 μg päivässä noin kolmen kuukauden ajan, ja katsomalla mitä veriarvot sitten näyttävät. Saaduilla tuloksilla voidaan sitten korjata annostelua ylös- tai alaspäin.

Kokeilu on turvallista ainakin lyhyillä aikajaksoilla, sillä myrkyllisyyden raja on yli 375 nmol/l. Täten riskiä ei juuri ole, että kokeilun aikana saavutettaisiin näitä tasoja, ellei d-vitamiinia ole syöty ihan naurettavia määriä.

Suosittelisin siis useimmille, että he ottaisivat verikokeen ja mittaisivat d-vitamiiniarvonsa. Tämä kannattaa suorittaa mieluiten talvella, erityisesti lopputalvesta, jolloin arvot ovat normaalisti pienimmillään. Kesällä mitatut arvot voivat antaa liian hyvän kuvan. Korjaamalla mahdollisen puuteen, voi ehkäistä monia talven ongelmia kuten kaamosväsymystä ja jopa alakuloisuutta. Verikokeen teettäminen maksaa siinä 50 – 100 € yksityisellä, julkisella puolella ottamisesta minulla ei ole kokemusta.

Jos haluat lukea enemmän d-vitamiinista ja sen hyödyistä, katso tämä artikkeli, jossa on kattavammin tietoa kaikesta d-vitamiiniin liittyvästä.