Saavatko suomalaiset riittävästi D-vitamiinia?

D-vitamiini on herättänyt paljon keskustelua eri keskustelupalstoilla ja uutisartikkeleissa lähivuosina. Suomessa ravintosuositus d-vitamiinin saannista on kohtalaisen alhainen kansainvälisesti vertailtaessa, ja ongelmaa aiheuttaa erityisesti pitkä ja pimeä talvi. Tästä syystä moni suomalainen saakin liian vähän tätä hyvin tärkeää vitamiinia, ja se täten aiheuttaa useita ikäviä sivuoireita jolta olisi aika helppo välttyä.

Aurinko on paras luontainen d-vitamiinin lähde, mutta se pystyy antamaan sitä vain kesäaikaan Suomessa. Noin 6 kuukautta vuodesta on UV-säteilyn teho liian heikkoa, että ihmisen iho pystyi siitä saamaan tarvitsemaansa d-vitamiinia. Täten joudutaan käyttämään kesän aikana kasvanutta kehon rasvasoluihin kertynyttä d-vitamiini varastoa, joka ei kuitenkaan useimmilla riitä koko talveksi.

Pitkään ravintosuositus päivittäisestä d-vitamiinin saannista oli 5 μg, joka kuitenkin nostettiin pari vuotta sitten tasolle 10 μg. Kuitenkin keho saa auringonvalosta kesäpäivänä luontaisesti lähes kymmenkertaisen määrän d-vitamiinia jo puolessa tunnissa. Tähän nähden suositeltu määrä vaikuttaa hyvin pieneltä. Useat tohtorit ja asiantuntijat esittävätkin ihmislle ympäri pohjoista maapalloa suurempaa d-vitamiinin saantia, erityisesti talvella. Osa suosittelee jopa 100 μg päiväannoksia.

Ihmisillä on fysiologisia eroja, ja täten kenellekkään ei voi suoraan sanoa, mikä on juuri optimi saanti heille. D-vitamiinin määrää kehossa voidaan kuitenkin mitata verikokeella. Nämä arvot ovat vertailukelpoisia keskenään. Puutostila veriarvossa on joko 50 tai 75 nmol/l, riippuen hieman asiantuntijasta. Tutkittaessa suomalaisia, on havaittu että 38 % miehistä ja 34% naisista alitti 50 nanomolin rajan.

Suositeltu arvo olisi 80 – 150 nmol/l välillä. Tällöin keskiverto ihminen välttää kaikki d-vitamiinin puutteesta syntyvät oireet. Paljonko ihmisen tarvii saada d-vitamiina päästäkseen tähän arvoon, no se selviää vain kokeilemalla. Ottamalla esim. 50 μg päivässä noin kolmen kuukauden ajan, ja katsomalla mitä veriarvot sitten näyttävät. Saaduilla tuloksilla voidaan sitten korjata annostelua ylös- tai alaspäin.

Kokeilu on turvallista ainakin lyhyillä aikajaksoilla, sillä myrkyllisyyden raja on yli 375 nmol/l. Täten riskiä ei juuri ole, että kokeilun aikana saavutettaisiin näitä tasoja, ellei d-vitamiinia ole syöty ihan naurettavia määriä.

Suosittelisin siis useimmille, että he ottaisivat verikokeen ja mittaisivat d-vitamiiniarvonsa. Tämä kannattaa suorittaa mieluiten talvella, erityisesti lopputalvesta, jolloin arvot ovat normaalisti pienimmillään. Kesällä mitatut arvot voivat antaa liian hyvän kuvan. Korjaamalla mahdollisen puuteen, voi ehkäistä monia talven ongelmia kuten kaamosväsymystä ja jopa alakuloisuutta. Verikokeen teettäminen maksaa siinä 50 – 100 € yksityisellä, julkisella puolella ottamisesta minulla ei ole kokemusta.

Jos haluat lukea enemmän d-vitamiinista ja sen hyödyistä, katso tämä artikkeli, jossa on kattavammin tietoa kaikesta d-vitamiiniin liittyvästä.